maanantai 23. maaliskuuta 2015

Läpimurto: vierre kirkastui, aurinko pimeni

Vierre pumpattiin siiviläastialta maistohanan kautta kahteen
saaviin, jotta maltaat voitiin valuttaa kattilasta siiviläastiaan
ja kaapia pois.
Kuten edellisistä teksteistä käy ilmi, panimon mäskin siivilöinti on ollut toistaiseksi haastavaa. Nyt haasteeseen on löydetty ratkaisu, joka säästänee panimon suuremmilta muutoksilta.

Pari viikkoa sitten, kun siivilöimme hieman vaivalloisesti tekojärjestyksessä toista mäskipanosta, Heikki Eräsalo Pyynikin käsityöläispanimolta ehdotti, että voisimme kokeilla viikon päästä (viime mäskäyksessä torstaina 19.3.) siivilöintiä aivan uudella tavalla. Mäskäyksen jälkeen pysäytimme sekoituksen ja pidimme puolen tunnin tauon. Tauon aikana mallasmassa laskeutui kattilan pohjalle, ja sen piti Heikin teorian mukaan muodostaa samanlainen toimiva ja suodattava kakku, mikä yleensä siivilän päälle muodostuu. Tämän panimon kattilassa ei siis useimpien muiden pienpanimoiden tapaan ole siivilää pohjalla, vaan se on erillisessä siiviläastiassa kattilan alapuolella (kuvassa). Tauolta palattuamme avasimme varovasti kattilan pohjaventtiiliä, ja vastaan tuli pieni, viaton ja kirkas noro, joka ei jättänyt siiviläastian siivilälle pienintäkään maltaan hiventä. Laskimme kirkasta vierrettä siiviläastialle, kunnes se oli suunnilleen puoliksi täynnä ja pumppasimme vierteen hitaasti saaveihin, kuten kuvassa näkyy.

Ongelmana edellisissä ajoissa oli se, että saaveihin pumppaamamme vierre siivilöityi huonosti siiviläastialla, koska kattilan pohjaventtiiliä oli vaikea säätää niin, että virtaus siivilälle olisi ollut tasainen. Virtauksen tulee olla tasainen, jotta suodattava kakku ei rikkoutuisi. Kakku saattoi rikkoutua myös reunoiltaan, koska siivilä ei mahdollisesti ollut tarpeeksi leveä. Kun huomasimme puhtoisen vierteen virtaavan kauniina ja läpikuultavana norona sen kirkkautta korostavaan vaaleaan saaviin, tulimme iloisiksi ja työ sujui sulavasti. Saimme myös kattilan maltaat yllättävän helposti alas putkea pitkin, kun laskimme kakulle vettä ja sekoittelimme sitä hieman kepillä. Suurimmat ravat kaavittuamme loput suostuivat tulemaan alas huuhdellen.

Heitimme vierteet taas jääkaappiin, jotta ajot panimolla eivät olisi venyneet myöhäiseen iltaan, kuten parina edellisenä kertana. Jatkoimme seuraavana päivänä humalakeiton ja hiivaamisen merkeissä. Keitto sujui auringonpimennyksen taiassa muuten mallikkaasti, mutta alussa vierre meinasi kiehua yli, koska sitä oli liian vähän. Laimensimme kahdella litralla, ja kuohuminen loppui. Nyt ainakin tiedetään, kuinka paljon vierrettä tulee olla vähintään ennen keittämistä. Tällä ja edellisellä kerralla käytimme keittohumaloinnissa verkkopussia, jotta laitteiston huuhtelu sujuisi helpommin. Jäähdytys toimi tällä kertaa ongelmitta edellisestä viisastuneena, ja hiivaus suoritettiin tällä kertaa ohjeiden mukaan.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Toinen ajo, toinen panos

Pähkäiltyämme ensimmäisestä ajosta viisaampana miten saamme pienpanimon siivilöimään paremmin, aloitimme viime torstaina 12.3. ajamaan laitteiston historian toista panosta. Urakka jakautui nyt tasaisemmin, sillä pesut tehtiin edellisinä päivinä.
Siiviläastia sai tarvitsemaansa tukea saaveista. Saavin yläpuolella
näkyy maistohana V-17.

Mäskäys onnistui lämpötilan säädön kannalta taas hyvin, koska säädetty arvo 67 astetta vaihteli vain yhdellä asteella molempiin suuntiin koko tunnin mäskäyksen ajan. Sen sijaan siivilöinti takkuili taas, kun mäskäyskattilasta laskettu nestevirta oli vaikea säätää ajoittain sopivaksi. Säätöön vaikuttaa kattilan pohjalle kertyvä mäski, jota ei ehkäissyt kokeilemamme sekoittaminen siivilöinnin aikana. Otimme maistohanan (V-17) kautta melkein pari saavillista (40 l) osin huonosti suodattunutta vierrettä. Siivilöinnin jälkeen kello oli jo suunnilleen viisi iltapäivällä, vaikka aamulla aloitimme, joten päätimme kelmuttaa saavit ja laittaa ne jääkaappiin odottamaan perjantai kolmattatoista, eli silloista huomista.

Perjantaina jatkoimme ajoa humalakeiton merkeissä. Kattila lämpeni taas noin kahdessa tunnissa 97 asteeseen. Lämpötila heitti jälleen vain asteen säädetystä arvosta. Hankimme keittopussin tällä kertaa humalaa varten, jotta laitteiston puhdistus olisi helpompaa. Lisäsimme tällä kertaa humalan hupenemisen vuoksi ainoastaan alussa katkerohumalaa 50 grammaa 40 litraan kiehuvaa vierrettä. Emme lisänneet myöhemmin aromihumalaa, mutta tarkoitus olisi laittaa sitä jälkikäyvän vierteen kaveriksi. Kokonaisuudessaan humalakeitto kesti tunnin.

Jäähdytys laitteistolla oli viimeksi helppoa, ja tälläkin kertaa ongelmia syntyi vain pienen oman mokan takia. Laskimme liikaa vierrettä siiviläastiaan, jolloin vierteen kiertäessä jäähdyttimen kautta ylös mäskäyskattilan pinnan taso ei yltänyt lämpötila-anturille. Anturi ei tällöin luonnollisesti kertonut oikeaa lukemaa, ja jäähdytimme vierteen selvästi alle käymislämpötilan (~20 astetta). Ratkaisimme ongelman lämmittämällä vierrettä uudelleen. Kun lämpötila mäskäyskattilassa näytti 20, sekoitimme 15 g tällä kertaa huoneen lämpötilassa puoli tuntia (mahdollisesti vähän liian pitkään) elatettua hiivaa steriloidulla kauhalla ja pumppasimme vierteen käymään.

Nyt kun katsoin kolme päivää myöhemmin käymisastian kannen reikään asetettua vesilukkoa, paine oli työntänyt astian puoleisen nestepinnan vesilukon U-kaaressa melkein kaaren alimmaiseen kohtaan, ja näinpä melko suuren pulpahduksenkin. Toinen satsi tulee olemaan luultavasti parempaa kuin ensimmäinen, sillä OG (original gravity, ominaispaino ennen käymistä) oli digitaalisen mittarin mukaan 1,0436 ja lasisen mukaan 1,046. Ensimmäinen, jo perjantaina viileeseen jälkikäymään viety vierre pulpahteli vähemmällä voimalla, ja paineen muodostuminen vei enemmän aikaa vierteen laimeuden vuoksi (OG lasimittarin mukaan 1,024). Ekan satsin pääkäynyt vierre maistui ruosteiselta, alkoholittomalta ja hyvin humalaiselta, koska vähäinen sokerimäärä ei tasapainottanut muutenkin suurta humalamäärää. Käymisastia 2 on pohjalta pienessä ruosteessa saumoista, siitä hienostunut maku. Noin muuten yllättävän hyvää, saapa nähdä millaista varsinainen lopputulos onkaan.

Mukana ajoissa pyörähteli silloin tällöin Heikki Eräsalo Pyynikin käsityöläispanimolta, ja häneltä saimme muutaman neuvon. Kokeilemme hänen ehdotuksestaan siivilöintiä sellaisella periaatteella, että mäskäyskattilan pohjaan muodostuva, ennen tukkeumana pidetty mäski olisi normaalisti tällä laitteistolla siiviläastialle muodostuva suodattava kakku. Mäskäyksen jälkeen mäskin annetaan asettua vartin verran pohjalle. Jotta kakun läpi virtaisi tarpeeksi nopeasti nestettä, aiheutetaan sille lisää painetta lisäämällä mäskäyskattilaan suurempi nestemäärä kuin tavallisesti.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Humalakeitto, jäähdytys ja käyminen

Myös mäskin erottamiseen käytettävällä siivilällä erotettua humalaa.
Perjantaina saimme viimeinkin tehtyä ensimmäistä kertaa otsikossa mainitut prosessit. Käyminen on oikeastaan vielä kesken, ja vielä on läpikäymättä jälkikäyminen, pullokäyminen ja kypsytys.

Lapposin viime mäskäyksestä pelastettua vierrettä 21 litraa saavista toiseen tiheän siivilän läpi, ja siirsin sen mäskäyskattilaan. Ikävä kyllä vierre piti laimentaa, jotta kattilan puolivälin anturi kykeni mittaamaan lämpötilaa (min. määrä 36 l + haihtumisen huomioon ottaminen). Mäskäyskattila vastaa mäskin lämmityksen ohella myös humalakeitosta. Lämmitimme kattilan 97 Celsius-asteeseen, ja annoimme keiton porista tunnin ajan. Kattila lämmitti puolikkaan satsin eli noin 40 litraa suunnilleen kymmenestä asteesta alle sataan asteeseen hieman alta kahdessa tunnissa. Keittäminen sujuin hyvin, sillä lämpötila pysyi kokoajan joko 97 tai 96 asteessa. Lisäsimme aluksi 50 grammaa humalaa tuottamaan katkeruutta tulevaan juomaan ja 50 minuuttia keitettyämme lisäsimme 40 grammaa Saaz-humalaa antamaan aromia.

Vierre jäähtyi ensiöjäähdyttimessä virranneen n. 10 asteisen vesijohtoveden avulla. Kierrätimme siis vierrettä mäskäyskattilasta siiviläastian kautta jäähdyttimeen josta se virtasi takaisin kattilaan samalla kun humala jäi siivilän päälle. Vierteen lämpötila ennen käymisastiaan siirtämistä oli 30 astetta. Elatimme hiivaa noin vartin ajan myös noin 30 asteisessa vedessä, vaikka kyseinen vaihe saattoi olla turha. Veteen liuenneen hiivan sekoitimme siiviläastiassa vierteeseen hygieenisesti ennen käymisastiaan pumppaamista. Hiivan olisi voinut myös lisätä käymisastiassa, kun lisäsimme sinne  jokatapauksessa koko kannen avaten kuivahumalat vierteeseen sekoittaen. Kun käyminen ja jälkikäyminen ovat ohi, pullotamme pariin pulloon oluen automaattilapolla.


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Teknisiä ongelmia siivilöinnissä

Sameaa ja kirkkaampaa vierrettä.
Oluen ystävillä riitti haasteita viime torstaina, kun yritimme tosissamme saada aikaan käyvää vierrettä. Aloitimme panimon sisäänajossa auttavan Hakalan Antin kanssa aamulla valmistelevat toimenpiteet, kuten desinfioinnin ja huuhtelut. Iltapäivällä pääsimme mäskäämään ja lopulta siivilöimään. Sitten alkoivat ongelmat.

Mäskäys onnistui tällä kertaa aika hyvin, kun opimme hallitsemaan lämpötilaa paljon paremmin kuin viime kerralla, lämpötila ei heitellyt enää paljon eikä mäskäyskattilaan tarvinnut lisätä suuria määriä vettä tasoittamaan lämpötilaa. Pohjaventtiili alkoi vuotaa pari kertaa, mutta onneksi tajusimme tilanteet viimehetkillä, eikä nesteen käväiseminen siiviläastialla vaikuttanut onneksi lämpötilaan paljoakaan. Venttiili kaipaa vähän säätöä, toivottavasti ei vaihtamista.

Hiukan yli tunnin lämmiteltyämme itse reseptoimaamme mäskiä aloitimme siivilöinnin. Mäski ryöpsähteli alkuun siivilälle, ja tasaisen virtauksen löytäminen oli vaikeaa ja vei aikaa. Ehkä siivilöinnin aikana olisi pitänyt pitää sekoitus päällä, jotta maltaat eivät olisi pakkautuneet pohjalle häiriten virtausta ja venttiilin säätöä. Virtauksen tulee olla tasainen ja pumppauksen hidasta, jotta pienempiä partikkeleita suodattava mäskikakku ei rikkoutuisi siivilän päällä. Kun pumppausta kokeili säätää nopeammaksi tai kattilasta tuli rajusti nestettä, maistohanan kautta tuli maltaita.

Siivilän päällä ollutta suodattavaa
mäskikakkua, ravan pinnalle muodostuu
tehokkaasti suodattavaa limaa.
Nelisen tuntia siivilöityämme neste kattilassa oli edelleen maltaista. Osa maltaista on pieniä, ja ne kelluvat. Koska mäskäyskattilassa on tällaisessa kiertomäskäyksessä aina nestettä, kelluvat maltaat eivät koskaan pääse siiviläastialle. Siiviläastia on pienempi kuin mäskäyskattila, joten kaikkea ei saa kerralla laskettua ja huuhdeltua siivilälle. Saimme pelastettua talteen 24 litraa vierrettä lappoamalla siiviläastialta sihdin läpi saaviin. Keittelemme ehkä satsin humaloiden kera myöhemmin, ja laitamme käymään.

Vaikka tie harvemmin on suora ja haasteilta ei välty, hätä ei ole tämän näköinen. Kokeilemme ensi ajossa mahdollisesti toisenlaista siivilää, sillä nykyinen voi olla turhan tiheä, epätasainen tai se voi vuotaa reunan ja siiviläastian seinän väliltä herkästi. Koska siiviläastia on niin pieni, voisimme saada kelluvatkin maltaat huuhdeltua alas ja siivilöityä, jos otamme maistohanan kautta kirkastunutta vierrettä saaviin odottamaan keittämistä. Äärimmäinen vaihtoehto olisi nostaa mäskäyskattilaa, asentaa sen pohjalle mahdollisesti siivilä ja korvata nykyinen siiviläastia suuremmalla astialla, mutta kokeillaan ensin muita kikkoja.