Ensimmäiset mäskit

Näin hiljalleen mäskiä tuli laskea siivilälle, jotta kuvassa

hieman nesteen alta kuultava kakku ei rikkoutunut.

Ensimmäinen mäskiajo pienpanimolla tehtiin viime keskiviikkona. Minä ja Tuomas Pere Pyynikin käsityöläispanimolta ahkeroimme päivästä iltaan kuuman puolen kimpussa. Onneksi välillä maisteltu siivilän läpi kirkastunut makea vierremehu piti verensokeriani yllä eväiden loppumisen jälkeen.

Koska aikaa oli suhteellisen vähän, ja kaikki ei mennyt odotetusti aivan nappiin ensimmäisellä kerralla, emme edenneet keitto- ja käymisprosesseihin asti.  Saimme testattua kuitenkin monia käytännön asioita Tuomaksen maltailla: kuinka lämpötila saadaan kohdilleen, tukkeutuuko laite herkästi ja kirkastuuko mäski. Lämpötilan säätämistä pitää vielä harjoitella, sillä laite voi lämmittää annettuna aikana mäskiä alkuun enemmän kuin on säädetty, ja siksi tulee odottaa hieman lämpötilan tasoittumista tai lisätä kylmää vettä, jotta lämpötila laskee. Sekin selvisi, että on virhe pitää pieniäkin taukoja sekoituksesta kun mäskiä lämmitetään, koska mallas laskeutuu pohjaventtiilille aiheuttaen tukoksia. Siiviläkin tukkeutui vähän väliä, ja kokeilemme tulevaisuudessa mallasajoa uudestaan karkeamman siivilän kera. Koska maltaat suodattavat omalta osaltaan mäskiä, oli varottava liian voimakasta virtausta mäskäyskattilalta ettei se rikkonut mallaskakkua. Myös lämpölaajeneminen siivilän kohdalla yllätti meidät, ja siivilä tarttui tiukasti astiaan sentin varatilasta huolimatta. Siivilää ei tosin tarvinne nostella kesken ajon pois normaalisti, yritimme testauksen merkeissä saada tukosta pois.

Maisteltu vierre (vierre = mäskäyksen eli maltaiden lämmittämisen ja siitä aiheutuvan sokeroitumisen jälkeen siivilöity mallasmehu) kirkastui ainakin lähes riittävästi, vaikka laitteen toimintaperiaate ei meille vielä täydellisesti ollutkaan selvillä. Kierrättely mäskikattilan ja sitä pienemmän siiviläastian välillä kuitenkin toimi. Vierre olisi kuitenkin Tuomaksen kokemuksen mukaan pitänyt olla hieman makeampaa, ehkä mäskäys ei onnistunut täydellisesti, koska lämpötila laski eräässä vaiheessa 63 asteeseen.

Tavoitteena on ensi kerralla, kun mäskiä ajetaan, saada  prosessi käymisvaiheeseen asti. Panimo valmistautuu koitokseen mäskäyskattilan kanteen tehtävällä höyryreiällä, karkeammalla siivilällä, pesulla ja ajajien karttuneella kokemuksella.

Ajoa!

Kylläpä asiat voivat jyllätä nopeasti ja voimalla eteenpäin toisinaan. Panimoon on ohjelmoitu toimiva automaatiojärjestelmä, tietous oluen valmistamisesta on kasvanut ja kohta, ehkä ensi viikolla edessämme on jo ensimmäinen mäskiajo. Suunnitelmatkin ovat hiukan muuttuneet.

Tästä aukosta voi kurkata kattilaan tai lisätä sinne maltaat,

veden ja humalat. Kuvassa näkyy sekoittaja ja seinästä

tököttävä lämpöanturi.

Testasimme viime perjantaina ensimmäistä kertaa itse prosessia kierrättämällä vettä. Aluksi olimme vähän pihalla siitä, miten saamme minkäkin laitteen toimimaan näyttöpäätteeltä. Mäskäyskattilan sekoitin ei meinannut heti pyörähtää liikkeelle, ja pumput eivät näyttäneet toimivan. Vika ei kuitenkaan ollut onneksi laitteistossa, vaan ihmisessä. Paineilmalla toimivat pumput lähtivät käyntiin oikein iloisesti, kunhan ensin huomasi avata kaasuhanan! Nuo pumput ovatkin muuten todella käteviä tulevaan opetuskäyttöön, sillä niitä ei voi saada hajalle esimerkiksi pumppaamalla suljettua venttiliä päin. Kätevää ei ole ainoastaan kalvopumput, vaan laitteiston käytön joustavuutta lisää myös ilman työkaluja suljettavat ja avattavat liittimet. Panimo kaipaa ennen ensimmäistä mäskiajoaan vielä asianmukaisen pesun (happo, emäs ja desinfiointi) ja tukevamman siivilän. Mahtavan ja kätevän panimon meille valmisti Sybimar Oy.

Tietoa meille oluen panemisesta on antanut auliisti Pyynikin käsityöläispanimon ihmiset. Olimme alun alkaen suunnitelleet ensimmäiseksi tuotteeksi pilsneriä, mutta tulimme toisiin aatoksiin, kun käsityöläispanimon Tuomas Pere valisti minua pilsnerin valmistuksen mutkikkuudesta ja suodattamattoman alen hienoudesta ja valmistuksen yksinkertaisuudesta. Aloitamme siis pintahiivaoluella, joka ei ole niin nirso esimerkiksi käymislämpötilalle.

Panimo on täällä

Tervetuloa Tredun pienpanimon aloittelevaan blogiin. Sivustoon päivitellään talven ja kevään aikana panimon käyttöönoton eri vaiheita ja tietoa.

Projekti on saanut ainakin kaksi merkittävää askelta: Kuvassa komeileva panimo saapui joulukuun puolessa välissä kirjaimellisesti

ryminällä Koivistonkylään tuulikaapin maton pistäessä kovasti vastaan ja viime viikolla se kytkettiin vesijohtoverkkoon.

Kuvan pömpelistössä edustaa panimon elintärkeät osat: vasemmalta alkaen ylhäällä ovat mäskäyskattila, ensiöjäähdytin, toisiojäähdytin ja niin ikään alhaalla siiviläastia, käymiskattila 1 ja käymiskattila 2. Aineen- ja lämmönsiirrosta vastaa säiliöiden välissä  risteilevät putkistot ja toivottavasti mahdollisimman pian oikeanlaisesta automaatiosta vastaa oikealla oleva harmaa säädin. Panimoa varten on hankittu jo myös tiheysmittari, lämpömittareita ja kuvan pahvilaatikosta pilkottava suodatin.

Päätimme aloitella oluen valmistusta pilsner-tyyppisellä oluella, sillä sitä on helppo valmistaa. Lagereihin eli pohjahiivaoluisiin luettavaa pilsneriä oluesta tulee, kun maltaiksi valitaan pilsner-maltaita ja oluesta tulee vaaleaa ja kirkasta. Lisätietoa pilsneristä: http://www.germanbeerinstitute.com/pils.html. Aluksi olutta pannaan laboratoriossa pienessä mittakaavassa, ja prosessia testataan kierrättämällä pelkkää vettä. Oluesta tavoitellaan tulevan noin 5-tilavuusprosenttista alkoholin suhteen.