Toinen ajo, toinen panos

Pähkäiltyämme ensimmäisestä ajosta viisaampana miten saamme pienpanimon siivilöimään paremmin, aloitimme viime torstaina 12.3. ajamaan laitteiston historian toista panosta. Urakka jakautui nyt tasaisemmin, sillä pesut tehtiin edellisinä päivinä.

Siiviläastia sai tarvitsemaansa tukea saaveista. Saavin yläpuolella
näkyy maistohana V-17.

Mäskäys onnistui lämpötilan säädön kannalta taas hyvin, koska säädetty arvo 67 astetta vaihteli vain yhdellä asteella molempiin suuntiin koko tunnin mäskäyksen ajan. Sen sijaan siivilöinti takkuili taas, kun mäskäyskattilasta laskettu nestevirta oli vaikea säätää ajoittain sopivaksi. Säätöön vaikuttaa kattilan pohjalle kertyvä mäski, jota ei ehkäissyt kokeilemamme sekoittaminen siivilöinnin aikana. Otimme maistohanan (V-17) kautta melkein pari saavillista (40 l) osin huonosti suodattunutta vierrettä. Siivilöinnin jälkeen kello oli jo suunnilleen viisi iltapäivällä, vaikka aamulla aloitimme, joten päätimme kelmuttaa saavit ja laittaa ne jääkaappiin odottamaan perjantai kolmattatoista, eli silloista huomista.

Perjantaina jatkoimme ajoa humalakeiton merkeissä. Kattila lämpeni taas noin kahdessa tunnissa 97 asteeseen. Lämpötila heitti jälleen vain asteen säädetystä arvosta. Hankimme keittopussin tällä kertaa humalaa varten, jotta laitteiston puhdistus olisi helpompaa. Lisäsimme tällä kertaa humalan hupenemisen vuoksi ainoastaan alussa katkerohumalaa 50 grammaa 40 litraan kiehuvaa vierrettä. Emme lisänneet myöhemmin aromihumalaa, mutta tarkoitus olisi laittaa sitä jälkikäyvän vierteen kaveriksi. Kokonaisuudessaan humalakeitto kesti tunnin.

Jäähdytys laitteistolla oli viimeksi helppoa, ja tälläkin kertaa ongelmia syntyi vain pienen oman mokan takia. Laskimme liikaa vierrettä siiviläastiaan, jolloin vierteen kiertäessä jäähdyttimen kautta ylös mäskäyskattilan pinnan taso ei yltänyt lämpötila-anturille. Anturi ei tällöin luonnollisesti kertonut oikeaa lukemaa, ja jäähdytimme vierteen selvästi alle käymislämpötilan (~20 astetta). Ratkaisimme ongelman lämmittämällä vierrettä uudelleen. Kun lämpötila mäskäyskattilassa näytti 20, sekoitimme 15 g tällä kertaa huoneen lämpötilassa puoli tuntia (mahdollisesti vähän liian pitkään) elatettua hiivaa steriloidulla kauhalla ja pumppasimme vierteen käymään.

Nyt kun katsoin kolme päivää myöhemmin käymisastian kannen reikään asetettua vesilukkoa, paine oli työntänyt astian puoleisen nestepinnan vesilukon U-kaaressa melkein kaaren alimmaiseen kohtaan, ja näinpä melko suuren pulpahduksenkin. Toinen satsi tulee olemaan luultavasti parempaa kuin ensimmäinen, sillä OG (original gravity, ominaispaino ennen käymistä) oli digitaalisen mittarin mukaan 1,0436 ja lasisen mukaan 1,046. Ensimmäinen, jo perjantaina viileeseen jälkikäymään viety vierre pulpahteli vähemmällä voimalla, ja paineen muodostuminen vei enemmän aikaa vierteen laimeuden vuoksi (OG lasimittarin mukaan 1,024). Ekan satsin pääkäynyt vierre maistui ruosteiselta, alkoholittomalta ja hyvin humalaiselta, koska vähäinen sokerimäärä ei tasapainottanut muutenkin suurta humalamäärää. Käymisastia 2 on pohjalta pienessä ruosteessa saumoista, siitä hienostunut maku. Noin muuten yllättävän hyvää, saapa nähdä millaista varsinainen lopputulos onkaan.

Mukana ajoissa pyörähteli silloin tällöin Heikki Eräsalo Pyynikin käsityöläispanimolta, ja häneltä saimme muutaman neuvon. Kokeilemme hänen ehdotuksestaan siivilöintiä sellaisella periaatteella, että mäskäyskattilan pohjaan muodostuva, ennen tukkeumana pidetty mäski olisi normaalisti tällä laitteistolla siiviläastialle muodostuva suodattava kakku. Mäskäyksen jälkeen mäskin annetaan asettua vartin verran pohjalle. Jotta kakun läpi virtaisi tarpeeksi nopeasti nestettä, aiheutetaan sille lisää painetta lisäämällä mäskäyskattilaan suurempi nestemäärä kuin tavallisesti.