Opinnäytetyö pienpanimon käyttöönotosta on valmis!

Opetus jatkui taas syyslukukaudella kesän haudottua ajatuksia paremmasta panimosta. Ohjeiden parantelujen jälkeen oluen teko oli hieman sujuvampaa. Samalla kun opiskelijat puuhasivat laitteen kimpussa kukin vuorollaan, tein opinnäytetyön koeajoja. Olutta tehtiin usein tavalliseen tapaan, mutta tein samalla mittauksia ja sain palautetta ohjeista ja käytänteistä. Opinnäytetyö on nyt valmis, ja se on luettavissa Theseuksessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/103293. Työn liitteinä ovat tekniset tiedot sekä paranneltu ajo- ja pesuohje.

Tässä muutamia asioita, joita saatiin selville opinnäytetyöni aikana:

• Panimon lämpötilamittari näyttää liian alhaisia lukemia -> ohjeellisten asetusarvojen muuttaminen.

• Lämpötila heilahtelee mäskäyksessä, keitossa ja jäähdytyksessä -> logiikkamuutokset.

• Siivilöinti ei toimi siiviläastiassa ->  maltaiden erotus toimii kattilassa (selvisi jo keväällä: http://tredunpienpanimo.blogspot.fi/2015/03/lapimurto-vierre-kirkastui-aurinko.html).

• Käymisastioissa ei ole jäähdytystä -> pohjahiivaoluen kierrättäminen jäähdyttimen läpi pääkäymisen ajan onnistuu.

• Myös oluen jäähdyttäminen kirkastumisen tehostamiseksi onnistuu.

• Panimon suodatin tuli testata -> suodatin toimii, mutta tukkeutuu riittämättömän kirkastamisen vuoksi.

Opinnäytetyö oli melko laaja, mutta siitä huolimatta moni asia jäi vielä selvittämättä. Panimosta ja käytänteistä löytyy varmasti yleisesti joka kohdasta jotain kehitettävää, mutta tärkeitä asioita ovat esimerkiksi nämä:

• Maltaiden erotukseen tulisi kehittää menetelmä, jolla saataisiin aluksi siivilöityvä samea vierre siirrettyä hellävaraisesti takaisin kattilaan, jotta suodattava mallaskakku ei rikkoutuisi.

•  Keitossa syntyvä rupa tulisi erottaa vierteestä keiton jälkeen -> whirlpool-erotuksen kokeileminen kattilassa.

• Vierteen ja oluen oikea pumppausnopeus tulisi selvittää, sillä turbulenttinen virtaus voi olla niiden laadulle haitallista.

• Varsinkin keitossa ja mäskäyksessä menee hukkaan paljon lämpöä -> lisäeristyksen toteuttamista tulisi selvittää.

Opinnäytetyö oli minulle ja Tredulle antoisa, ja kertyneellä tiedolla ja käyttöohjeilla on hyvä lähteä kehittämään panimotoimintaa eteenpäin. Keskeneräisistä asioista voi mahdollisesti kehitellä opinnäytetyön tai pari. Kiitos ohjaajilleni, Tredulle, Novidalle, Keudalle, Sybimarille, Pyynikin käsityöläispanimolle, Nokian panimolle ja Vakka-Suomen panimolle avusta aloittavan pienpanimon käyttöönotossa. Hyvää Joulua!

Mitähän nuo tontut ovat nielleet?

Syksyllä jatkuu!

Kuuden kuukauden hämmästelyn jälkeen harjoitteluni alkaa olla pulkassa. Olen ollut onnekas saadessani suorittaa kaikki puuttuvat kemiantekniikan harjoitteluni panimolla, joka ei ole päästänyt minua liian helpolla. Onneksi täällä on myös hyvä työporukka. Sain heiltä läksiäislahjaksi mielenkiintoisen Suomalaiset pienpanimot kirjan, joten oluen opiskelu ei taukoa kesäksi. Panimo jää nyt kuitenkin kesälomalle, ja syksyllä touhut jatkuvat opetuksen ja kehittämisen merkeissä. Syksyllä testailen ja pähkäilen panimoa opinnäytetyöhöni, jonka aiheena on pienpanimon käyttöönotto.

Kiitos Hakalan Antille hienosta karikatyyristä! Kai se on

lähdettävä Tour de Bièrelle.

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt hetkinen, ja tällä aikaa on ehtinyt tapahtua paljon. Jonkinlaisia kehitysideoita listailin huhtikuussa tänne, mutta aika on selkeyttänyt asioita. Mitään käytännön ratkaisuja ei panimoon ole vielä rakennettu, mutta tässä on ainakin kesä ja syksy hyvää aikaa kypsytellä asioita päässä ja voi olla, että uusia ideoita tulee taas lisää. Kun syksyllä aloitan opinnäytetyön panimon käyttöönotosta, ajatukset kiteytyvät.

Uusiin ideoihin, jotka tulevat kehittämään panimoa, kuuluu esimerkiksi uusi siivilöintiratkaisu. Vaikka venttiilisiivilöity vierre näyttää kirkkaalta laskiessaan kattilasta siiviläastialle, vierteessä on kuitenkin liikaa sameutta. Pääsemme sameudesta eroon samalla tavalla kuin moni muukin pienpanimo: kierrätämme ensimmäiset likaiset litrat takaisin ylös mäskikakun päälle kattilaan. Kun kävimme Nokian panimolla vierailulla, saimme panimomestari Riitta Sulkamalta arvokkaan huomion vierteen pumppausnopeudesta ja siivilöinnin jälkeisestä vierteen happamuudesta. Vierteen koostumus on herkkä liian raivokkaalle pumppaamiselle, joten määritin panimon hiottuihin ja yksinkertaistettuihin ohjeisiin alhaisen pumppausnopeuden. Jatkossa opetustoimintaan varmaankin sisällytetään myös pH-mittaus.

Siivilöinnin jälkeen mäskäyskattilassa olevasta mäskistä pitää päästä eroon. Olemme aiemmin laskeneet mäskin siiviläastiaan, mutta se on ollut liian sotkuista puuhaa. Kokeilimme kevään viimeisessä olutajossa huuhdella mäskin kattilasta suoraan ämpäriin, kun otimme siiviläastiaan johtavan paksun putken irti kattilasta. Kattilan puhdistaminen onnistui paljon vaivattomammin, mutta mikäli kattilaa jatkossakin puhdistetaan tällä tavalla, panimoon kannattaa tehdä pari putken siirtämistä helpottavaa teknistä ratkaisua, joita ehdotti Keudan pienpanimon panimomestari Seppo Sälpäkivi.

Prosessiteollisuuden kesäpäivillä Uudessakaupungissa ollessamme saimme hyviä ehdotuksia liittyen oluen kirkastamiseen Vakkasuomen panimon Ville Kärjeltä. Oluessamme on ollut ongelmia hiilihapon muodostumisen suhteen, ja se voi johtua siitä, että kylmässä tapahtuneen selkeytyksen jälkeen olemme pullottaneet oluen ja pistäneet sen pullokäymään heti jääkaappiin, jolloin hiiva ei ole kylmän kankeana jaksanut herkutella sokerilla. Uutena ideana on selkeyttää olut pääkäymisen jälkeen siten, että se jäähdytetään kylmäkoneikolla ja glykolilla toimivan toisiojäähdyttimen läpi noin neljään asteeseen ja vuorokauden käymisastiassa seisomisen jälkeen laskeutunut sakka lasketaan pohjalta pois. Sitten homma toistetaan. Kahden jäähdyttämisen ja sakan laskemisen jälkeen olut pullotetaan sokerin kera ja sen annetaan muodostaa hiilihappoja pari viikkoa lämpimässä, ennen kuin pullot pannaan jääkaappiin.

Toisiojäähdytintäkin tässä on ehditty testaamaan kahteen otteeseen, mutta näillä kerroilla emme onnistuneet jäähdyttämään olutta tarpeeksi. Ensin kokeilimme melkein 90 asteisen vierteen jäähdytystä pelkällä toisiojäähdyttimellä, koska emme huomanneet, että vierre on tarkoitus jäähdyttää ensin vesijohtovedellä niin viileäksi kuin mahdollista. Toisella kerralla 0,5 asteinen glykoli ei kyennyt jäähdyttämään 25 asteeseen jäähdytettyä vierrettä kovin paljoa alle 20 asteen. Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla jäähdyttää ensiöjäähdyttimellä enemmän ja antaa toisiojäähdyttimelle alempi asetusarvo, vaikkapa -4 astetta.

Paljon on siis tehtävää ja kiva ei lopu kesken. Voi olla, että jatkan tätä blogia vielä syksyllä opinnäytteeni tuoksinassa.

Opetusta ja kehitystä

Tredun pienpanimolla on huhtikuun aikana päästy kokeilemaan jo sen perimmäistä tarkoitusta, eli prosessin opettamista. Kahdessa eri ajossa on ollut mukana yksi oppilaspari, joka on suorittanut olutajon alusta loppuun suullisten tai kirjallisten ohjeiden avulla. Kirjalliset ohjeet ovat olleet jo jonkin aikaa olemassa, mutta ne ovat myös muuttuneet ja muutettavaa löytyy yhä. Oppilaiden kanssa tehdyt ajot sujuivat hyvin ja ne olivat hyvää aikaa testata ohjeiden raakaversioita käytännössä.

Oluesta on viimeaikoina tullut yleensä muuten ihan kohtuullista, mutta suurin osa pulloista ovat jääneet ilman hiilihappoja ja ne ovat makeita, koska pullokäymistä varten lisätty sokeri ei ole käynyt. Syynä tähän voi olla se, että jälkikäymisastian pinnalta lapottu pienehkö määrä olutta ei ole sisältänyt tarpeeksi hiivaa. Jälkikäymisessä olut siis selkeytyy, ja muun muassa hiiva laskeutuu jälkikäymisastian pohjalle. Ratkaisuna ongelmaan kokeilimme eilisessä pullotuksessa ottaa suuremman määrän olutta (noin 10/26 l) pullotuskanisteriin, jotta hiivaa tulisi joukkoon tarpeeksi. Pullotuskanisterissa olut sekoitettiin tasalaatuiseksi, ja sen jälkeen siitä lapottiin muutama pullollinen jääkaappiin pullokäymään.

Panimossa riittää vielä testattavaa ja kehitettävää, vaikka sillä olutta kyetäänkin tekemään. Jäähdytys toisiojäähdyttimellä on vielä kokeilematta. Toisiojäähdytin toimii kompressorilla ja sen jäähdytysaineena on vesijohtoveden sijaan melkein 100 litran tankin sisällä olevaa etanolin ja veden seosta. Jäähdyttimellä on tarkoitus jäähdyttää lager- eli pohjahiivatyyppisten oluiden vierrettä huoneenlämpötilaa huomattavasti matalampiin käymislämpötiloihin. Vaikka jäähdytys lagereiden kohdalla tapahtuukin panimolaitteistossa, itse käyminen tapahtuu erillisessä käymisastiassa jääkaapissa, koska alhaista käymislämpötilaa ei voida ylläpitää panimon käymisastioissa.

Kehittäminen ja testaaminen kulkevat käsi kädessä, sillä kun uusia ominaisuuksia lisätään, ne tulee tietysti testata ja mitä todennäköisimmin kehittää edelleen. Oluen ilmastamista varten voi olla hyvä asentaa elintarvikehappiventtiili, tehokkuuden lisäämiseksi kannattanee asentaa kattilalle ja jäähdyttimelle eristyksiä, vierresäiliö voisi tehdä prosessista sujuvamman ja virtausmittari kertoisi kätevästi kierrätetyt tilavuudet. Voi olla, että osaa ehdotuksista ei toteuteta tai joitain muita ideoita tulee lisää, mutta joka tapauksessa panimo aina vain paranee.

Läpimurto: vierre kirkastui, aurinko pimeni

Vierre pumpattiin siiviläastialta maistohanan kautta kahteen

saaviin, jotta maltaat voitiin valuttaa kattilasta siiviläastiaan

ja kaapia pois.

Kuten edellisistä teksteistä käy ilmi, panimon mäskin siivilöinti on ollut toistaiseksi haastavaa. Nyt haasteeseen on löydetty ratkaisu, joka säästänee panimon suuremmilta muutoksilta.

Pari viikkoa sitten, kun siivilöimme hieman vaivalloisesti tekojärjestyksessä toista mäskipanosta, Heikki Eräsalo Pyynikin käsityöläispanimolta ehdotti, että voisimme kokeilla viikon päästä (viime mäskäyksessä torstaina 19.3.) siivilöintiä aivan uudella tavalla. Mäskäyksen jälkeen pysäytimme sekoituksen ja pidimme puolen tunnin tauon. Tauon aikana mallasmassa laskeutui kattilan pohjalle, ja sen piti Heikin teorian mukaan muodostaa samanlainen toimiva ja suodattava kakku, mikä yleensä siivilän päälle muodostuu. Tämän panimon kattilassa ei siis useimpien muiden pienpanimoiden tapaan ole siivilää pohjalla, vaan se on erillisessä siiviläastiassa kattilan alapuolella (kuvassa). Tauolta palattuamme avasimme varovasti kattilan pohjaventtiiliä, ja vastaan tuli pieni, viaton ja kirkas noro, joka ei jättänyt siiviläastian siivilälle pienintäkään maltaan hiventä. Laskimme kirkasta vierrettä siiviläastialle, kunnes se oli suunnilleen puoliksi täynnä ja pumppasimme vierteen hitaasti saaveihin, kuten kuvassa näkyy.

Ongelmana edellisissä ajoissa oli se, että saaveihin pumppaamamme vierre siivilöityi huonosti siiviläastialla, koska kattilan pohjaventtiiliä oli vaikea säätää niin, että virtaus siivilälle olisi ollut tasainen. Virtauksen tulee olla tasainen, jotta suodattava kakku ei rikkoutuisi. Kakku saattoi rikkoutua myös reunoiltaan, koska siivilä ei mahdollisesti ollut tarpeeksi leveä. Kun huomasimme puhtoisen vierteen virtaavan kauniina ja läpikuultavana norona sen kirkkautta korostavaan vaaleaan saaviin, tulimme iloisiksi ja työ sujui sulavasti. Saimme myös kattilan maltaat yllättävän helposti alas putkea pitkin, kun laskimme kakulle vettä ja sekoittelimme sitä hieman kepillä. Suurimmat ravat kaavittuamme loput suostuivat tulemaan alas huuhdellen.

Heitimme vierteet taas jääkaappiin, jotta ajot panimolla eivät olisi venyneet myöhäiseen iltaan, kuten parina edellisenä kertana. Jatkoimme seuraavana päivänä humalakeiton ja hiivaamisen merkeissä. Keitto sujui auringonpimennyksen taiassa muuten mallikkaasti, mutta alussa vierre meinasi kiehua yli, koska sitä oli liian vähän. Laimensimme kahdella litralla, ja kuohuminen loppui. Nyt ainakin tiedetään, kuinka paljon vierrettä tulee olla vähintään ennen keittämistä. Tällä ja edellisellä kerralla käytimme keittohumaloinnissa verkkopussia, jotta laitteiston huuhtelu sujuisi helpommin. Jäähdytys toimi tällä kertaa ongelmitta edellisestä viisastuneena, ja hiivaus suoritettiin tällä kertaa ohjeiden mukaan.

Toinen ajo, toinen panos

Pähkäiltyämme ensimmäisestä ajosta viisaampana miten saamme pienpanimon siivilöimään paremmin, aloitimme viime torstaina 12.3. ajamaan laitteiston historian toista panosta. Urakka jakautui nyt tasaisemmin, sillä pesut tehtiin edellisinä päivinä.

Siiviläastia sai tarvitsemaansa tukea saaveista. Saavin yläpuolella
näkyy maistohana V-17.

Mäskäys onnistui lämpötilan säädön kannalta taas hyvin, koska säädetty arvo 67 astetta vaihteli vain yhdellä asteella molempiin suuntiin koko tunnin mäskäyksen ajan. Sen sijaan siivilöinti takkuili taas, kun mäskäyskattilasta laskettu nestevirta oli vaikea säätää ajoittain sopivaksi. Säätöön vaikuttaa kattilan pohjalle kertyvä mäski, jota ei ehkäissyt kokeilemamme sekoittaminen siivilöinnin aikana. Otimme maistohanan (V-17) kautta melkein pari saavillista (40 l) osin huonosti suodattunutta vierrettä. Siivilöinnin jälkeen kello oli jo suunnilleen viisi iltapäivällä, vaikka aamulla aloitimme, joten päätimme kelmuttaa saavit ja laittaa ne jääkaappiin odottamaan perjantai kolmattatoista, eli silloista huomista.

Perjantaina jatkoimme ajoa humalakeiton merkeissä. Kattila lämpeni taas noin kahdessa tunnissa 97 asteeseen. Lämpötila heitti jälleen vain asteen säädetystä arvosta. Hankimme keittopussin tällä kertaa humalaa varten, jotta laitteiston puhdistus olisi helpompaa. Lisäsimme tällä kertaa humalan hupenemisen vuoksi ainoastaan alussa katkerohumalaa 50 grammaa 40 litraan kiehuvaa vierrettä. Emme lisänneet myöhemmin aromihumalaa, mutta tarkoitus olisi laittaa sitä jälkikäyvän vierteen kaveriksi. Kokonaisuudessaan humalakeitto kesti tunnin.

Jäähdytys laitteistolla oli viimeksi helppoa, ja tälläkin kertaa ongelmia syntyi vain pienen oman mokan takia. Laskimme liikaa vierrettä siiviläastiaan, jolloin vierteen kiertäessä jäähdyttimen kautta ylös mäskäyskattilan pinnan taso ei yltänyt lämpötila-anturille. Anturi ei tällöin luonnollisesti kertonut oikeaa lukemaa, ja jäähdytimme vierteen selvästi alle käymislämpötilan (~20 astetta). Ratkaisimme ongelman lämmittämällä vierrettä uudelleen. Kun lämpötila mäskäyskattilassa näytti 20, sekoitimme 15 g tällä kertaa huoneen lämpötilassa puoli tuntia (mahdollisesti vähän liian pitkään) elatettua hiivaa steriloidulla kauhalla ja pumppasimme vierteen käymään.

Nyt kun katsoin kolme päivää myöhemmin käymisastian kannen reikään asetettua vesilukkoa, paine oli työntänyt astian puoleisen nestepinnan vesilukon U-kaaressa melkein kaaren alimmaiseen kohtaan, ja näinpä melko suuren pulpahduksenkin. Toinen satsi tulee olemaan luultavasti parempaa kuin ensimmäinen, sillä OG (original gravity, ominaispaino ennen käymistä) oli digitaalisen mittarin mukaan 1,0436 ja lasisen mukaan 1,046. Ensimmäinen, jo perjantaina viileeseen jälkikäymään viety vierre pulpahteli vähemmällä voimalla, ja paineen muodostuminen vei enemmän aikaa vierteen laimeuden vuoksi (OG lasimittarin mukaan 1,024). Ekan satsin pääkäynyt vierre maistui ruosteiselta, alkoholittomalta ja hyvin humalaiselta, koska vähäinen sokerimäärä ei tasapainottanut muutenkin suurta humalamäärää. Käymisastia 2 on pohjalta pienessä ruosteessa saumoista, siitä hienostunut maku. Noin muuten yllättävän hyvää, saapa nähdä millaista varsinainen lopputulos onkaan.

Mukana ajoissa pyörähteli silloin tällöin Heikki Eräsalo Pyynikin käsityöläispanimolta, ja häneltä saimme muutaman neuvon. Kokeilemme hänen ehdotuksestaan siivilöintiä sellaisella periaatteella, että mäskäyskattilan pohjaan muodostuva, ennen tukkeumana pidetty mäski olisi normaalisti tällä laitteistolla siiviläastialle muodostuva suodattava kakku. Mäskäyksen jälkeen mäskin annetaan asettua vartin verran pohjalle. Jotta kakun läpi virtaisi tarpeeksi nopeasti nestettä, aiheutetaan sille lisää painetta lisäämällä mäskäyskattilaan suurempi nestemäärä kuin tavallisesti.

Humalakeitto, jäähdytys ja käyminen

Myös mäskin erottamiseen käytettävällä siivilällä erotettua humalaa.

Perjantaina saimme viimeinkin tehtyä ensimmäistä kertaa otsikossa mainitut prosessit. Käyminen on oikeastaan vielä kesken, ja vielä on läpikäymättä jälkikäyminen, pullokäyminen ja kypsytys.

Lapposin viime mäskäyksestä pelastettua vierrettä 21 litraa saavista toiseen tiheän siivilän läpi, ja siirsin sen mäskäyskattilaan. Ikävä kyllä vierre piti laimentaa, jotta kattilan puolivälin anturi kykeni mittaamaan lämpötilaa (min. määrä 36 l + haihtumisen huomioon ottaminen). Mäskäyskattila vastaa mäskin lämmityksen ohella myös humalakeitosta. Lämmitimme kattilan 97 Celsius-asteeseen, ja annoimme keiton porista tunnin ajan. Kattila lämmitti puolikkaan satsin eli noin 40 litraa suunnilleen kymmenestä asteesta alle sataan asteeseen hieman alta kahdessa tunnissa. Keittäminen sujuin hyvin, sillä lämpötila pysyi kokoajan joko 97 tai 96 asteessa. Lisäsimme aluksi 50 grammaa humalaa tuottamaan katkeruutta tulevaan juomaan ja 50 minuuttia keitettyämme lisäsimme 40 grammaa Saaz-humalaa antamaan aromia.

Vierre jäähtyi ensiöjäähdyttimessä virranneen n. 10 asteisen vesijohtoveden avulla. Kierrätimme siis vierrettä mäskäyskattilasta siiviläastian kautta jäähdyttimeen josta se virtasi takaisin kattilaan samalla kun humala jäi siivilän päälle. Vierteen lämpötila ennen käymisastiaan siirtämistä oli 30 astetta. Elatimme hiivaa noin vartin ajan myös noin 30 asteisessa vedessä, vaikka kyseinen vaihe saattoi olla turha. Veteen liuenneen hiivan sekoitimme siiviläastiassa vierteeseen hygieenisesti ennen käymisastiaan pumppaamista. Hiivan olisi voinut myös lisätä käymisastiassa, kun lisäsimme sinne  jokatapauksessa koko kannen avaten kuivahumalat vierteeseen sekoittaen. Kun käyminen ja jälkikäyminen ovat ohi, pullotamme pariin pulloon oluen automaattilapolla.

Teknisiä ongelmia siivilöinnissä

Sameaa ja kirkkaampaa vierrettä.

Oluen ystävillä riitti haasteita viime torstaina, kun yritimme tosissamme saada aikaan käyvää vierrettä. Aloitimme panimon sisäänajossa auttavan Hakalan Antin kanssa aamulla valmistelevat toimenpiteet, kuten desinfioinnin ja huuhtelut. Iltapäivällä pääsimme mäskäämään ja lopulta siivilöimään. Sitten alkoivat ongelmat.

Mäskäys onnistui tällä kertaa aika hyvin, kun opimme hallitsemaan lämpötilaa paljon paremmin kuin viime kerralla, lämpötila ei heitellyt enää paljon eikä mäskäyskattilaan tarvinnut lisätä suuria määriä vettä tasoittamaan lämpötilaa. Pohjaventtiili alkoi vuotaa pari kertaa, mutta onneksi tajusimme tilanteet viimehetkillä, eikä nesteen käväiseminen siiviläastialla vaikuttanut onneksi lämpötilaan paljoakaan. Venttiili kaipaa vähän säätöä, toivottavasti ei vaihtamista.

Hiukan yli tunnin lämmiteltyämme itse reseptoimaamme mäskiä aloitimme siivilöinnin. Mäski ryöpsähteli alkuun siivilälle, ja tasaisen virtauksen löytäminen oli vaikeaa ja vei aikaa. Ehkä siivilöinnin aikana olisi pitänyt pitää sekoitus päällä, jotta maltaat eivät olisi pakkautuneet pohjalle häiriten virtausta ja venttiilin säätöä. Virtauksen tulee olla tasainen ja pumppauksen hidasta, jotta pienempiä partikkeleita suodattava mäskikakku ei rikkoutuisi siivilän päällä. Kun pumppausta kokeili säätää nopeammaksi tai kattilasta tuli rajusti nestettä, maistohanan kautta tuli maltaita.

Siivilän päällä ollutta suodattavaa

mäskikakkua, ravan pinnalle muodostuu

tehokkaasti suodattavaa limaa.

Nelisen tuntia siivilöityämme neste kattilassa oli edelleen maltaista. Osa maltaista on pieniä, ja ne kelluvat. Koska mäskäyskattilassa on tällaisessa kiertomäskäyksessä aina nestettä, kelluvat maltaat eivät koskaan pääse siiviläastialle. Siiviläastia on pienempi kuin mäskäyskattila, joten kaikkea ei saa kerralla laskettua ja huuhdeltua siivilälle. Saimme pelastettua talteen 24 litraa vierrettä lappoamalla siiviläastialta sihdin läpi saaviin. Keittelemme ehkä satsin humaloiden kera myöhemmin, ja laitamme käymään.

Vaikka tie harvemmin on suora ja haasteilta ei välty, hätä ei ole tämän näköinen. Kokeilemme ensi ajossa mahdollisesti toisenlaista siivilää, sillä nykyinen voi olla turhan tiheä, epätasainen tai se voi vuotaa reunan ja siiviläastian seinän väliltä herkästi. Koska siiviläastia on niin pieni, voisimme saada kelluvatkin maltaat huuhdeltua alas ja siivilöityä, jos otamme maistohanan kautta kirkastunutta vierrettä saaviin odottamaan keittämistä. Äärimmäinen vaihtoehto olisi nostaa mäskäyskattilaa, asentaa sen pohjalle mahdollisesti siivilä ja korvata nykyinen siiviläastia suuremmalla astialla, mutta kokeillaan ensin muita kikkoja.